Ballistisen levyn suojaustaso määräytyy ensisijaisesti sen perusteella, millaisia uhkia se kestää tietyissä testausolosuhteissa ja niistä saadut testitiedot; se ei ole pelkästään levyn paksuuden tai painon funktio. Suojausstandardit vaihtelevat maittain ja alueittain. yleisiä esimerkkejä ovat Yhdysvaltain NIJ-standardit ja erilaiset alueelliset testausjärjestelmät. Koska testausmenetelmät, -olosuhteet ja tasomerkinnät voivat vaihdella standardien välillä, on tärkeää varmistaa, mitä standardia tuote noudattaa ballistisia levyjä verrattaessa.
Suojaustasot arvioidaan tekijöiden, kuten koeammusten, ammuksen nopeuden ja muiden määrättyjen olosuhteiden perusteella. Eri tasot koskevat tiettyjä uhkatyyppejä ja asettavat vastaavia vaatimuksia materiaaliominaisuuksille ja rakenteelliselle eheydelle. On tärkeää huomata, että NIJ-standardeihin tehdään muutoksia, jotka voivat muuttaa erityisiä testausvaatimuksia; Siksi tuotespesifikaatioita tarkasteltaessa tulee kiinnittää huomiota käytetyn standardin tiettyyn versioon, eikä luottaa pelkästään tasomerkintään.
Ballistisen levyn suojaustasoon vaikuttaa myös sen rakenne ja materiaalikoostumus. Materiaaleja, kuten keramiikkaa, korkean -tehopolyeteeniä (HPPE), aramidia ja erilaisia komposiitteja, käytetään eri suojaustasoilla. Jopa samalla materiaalilla lopullinen suorituskyky voi vaihdella huomattavasti rakennesuunnittelusta ja valmistusprosessista riippuen. Näin ollen todellista suojaustasoa ei voida määrittää pelkästään materiaalityypin, paksuuden tai painon perusteella.
Ballistisen levyn suojaustaso kuvastaa yleensä sen suorituskykyä tietyissä testausolosuhteissa, eikä se tarkoita kykyä kestää kaikkia ajateltavissa olevia uhkia. Varsinaisiin turvallisuussovelluksiin tarkoitetuissa tuotteissa on etusijalle asetettava tuotteet, jotka on testattu virallisesti ja joissa on selkeästi ilmoitettava sovellettavat standardit ja testausehdot.
